Where is my motivation?

Heipparallaa taas pitkästä aikaa! Itseasiassa viime postauksesta on tasan kuukausi. No miksi en ole postannut? Yksinkertaisesti olen ollut suht kiireinen (ja laiska). Olen tehnyt paljon töitä ja käynyt salilla tai oikeastaan tarkemmin sanottuna jumpassa. Siitä tulinkin kertomaan. Ajatuksiani kuntoilemisesta ja sen lisäksi itsetunnosta.

Jos nyt en ihan hirveästi huijaa, niin olen nyt käynyt noin kaksi kuukautta Fitness24seven nimisellä salilla. Pidän paikasta ihan älyttömästi. Kuukausimaksu on 19,90€, joka minusta on todella pieni hinta verrattuna esimerkiksi Fressiin tai Ladylineen. Hintaan sisältyy kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit. Olen käynyt enemmän ryhmäliikuntatunneilla, koska pidän enemmän niistä. Niissä kuluttaa hyvin, joka on tavoitteeni. Mä en ole koskaan ollut hoikka. En edes osaa kuvitella itseäni litteällä vatsalla tai timmeillä jaloilla. Mulla on aina ollut niinsanotusti ylimääräistä. Pidän vartaloni mallista. Mulla on leveä lantio ja kapea vyötärö. Juuri sellainen vartalon malli, jota ihailen. Nyt kun saisi vielä kaiken ylimääräisen pois ja ehkä jopa hieman lihaksia esiin, niin olisin erittäin tyytyväinen kroppaani! Olenkin tehnyt töitä sen eteen. Kun aloitin kuntosalilla käymisen, olin tosi täpinöissäni enkä halunnut olla päivääkään  käymättä jumpassa. Tiedän että pitää pitää lepopäiviä. Nyt mulle on tullut joku stoppi koko hommaan. Mun motivaatio on ihan nollassa. Mua ärsyttää ajatukset, joita ajattelen, kun päätän olla menemättä jumppaan. "Ei mun tarvitse näyttää tätä paremmalle, kelpaan Samille näin. Ei muiden miesten tarvitse pitää musta". Sitten kun tajuan, että skippasin taas hyvän jumppatunnin, muistan sen miks mä aloin siellä käymään. Ihan vaan itteni takia. Se että skippaan jumpan tollasen ajatuksen takia, on pelkkä tekosyy ja mua raivostuttaa se! Mun itsekuri on ollut nyt viimeset pari viikkoa niin surkee. Oon syöny mitä huvittaa enkä oo oikeen käynyt jumpassakaan. Osa syy siihen miks kirjoitan tälläisen postauksen on se, että toivon saavani sen motivaation mitä tarvitsen takaisin. Vaikka olenkin ottanut jonkun verran takapakkia, niin tiedän silti, että mä saavutan haluamani tuloksen, koska mä uskon itteeni. Käyn salilla siksi, etten ole itse tyytyväinen kroppaani. Tästä päästäänkin tähän itseluottamus asiaan.

Mulla on aina ollut hirveen hyvä itsetunto. En mieti mitä muut ihmiset musta ajattelee. Mä oon just tällänen ku mä oon, näytän siltä miltä itse haluan näyttää. Vaan siihenkin on tullut muutos. Oon alkanut jostain syystä ajattelemaan kauheasti sitä, mitä ihmiset ajattelee mun kropasta (muissa asioissa mun itseluottamus siis on huipussaan). Voin sanoa ihan suoraan pitäväni itseäni kauniina kasvoista. Mutta mun kroppa on eriasia. En pidä itsestäni ja pelkään, että ihmiset arvostelee mun vartaloa ja pitää mua ällöttävänä ja lihavana, koska mulla tosiaan on vähän ylimäärästä. En siis väitä olevani lihava, koska en oo. Se on niin väärin! Kenenkään ei todellakaan pitäisi ajatella sitä, mitä muut saattaa ajatella susta. Ne jotka arvostelee ihmisiä ulkonäön tai painon takia, niillä on yleensä itsellään itsetunnon kanssa ongelmia. Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan. Ketään ei pidä tuomita sen takia, että on vähän ylipainoinen tai naama on täynnä finnejä. Ne asiat on osa sua. Mutta esimerkiksi omalla kohdalla voin sanoa, että koska mä en ole omaan kroppaani tyytyväinen ni mä aion tehdä töitä sen eteen. Jos haluaa ja pystyy tekemään itselleen jotain (huom! Jos teet sen itsesi takia, et muiden) niin todellakin kannattaa! Se parantaa itseluottamusta ja uskaltaa olla oma itsensä. Tätä juttua kirjoittaessani mulle tuli ihan erilainen fiilis taas ton kuntoilun suhteen. Tuntuu, että sain uutta puhtia ja saan motivaationi takaisin. Mä todella haluan tätä. Mä haluan olla tyytyväinen itseeni. Mä haluan tykätä peilikuvastani kokonaisuudessaan, en vain osasta. Sen saadakseni, mun täytyy tehdä tosissani töitä. Jokaisen  täytyy arvostaa itseään. Älkää kuunnelko niitä idiootteja, jotka sanoo, ettet näytä hyvältä. SÄ näytät hyvältä just sellaisena kuin sä oot! Mä haluan vielä sen verran parantaa itsetuntoani, että aion julkaista tänne pari kuvaa mun kropasta. Mä mietin tätä ihan jonkun tovin. En ole koskaan julkaissut kropastani sellaista kuvaa, missä näkyisi kunnolla millainen se oikeasti on. Uskon senkin parantavan mun itsetuntoa. Haluan olla ylpeä itsestäni. Haluan tehdä unelmista totta. Haluan että te teette samoin. Nyt on vihdoin kuvien aika. Eli vasemmalla on lähtökohta ja oikealla kaksi viikkoa sen jälkeen. Ei tuossa paljoa eroa ole, mutta sen verran että huomaa jotain tapahtuneen.

Tämä on puolitoista viikkoa sitten. 

Mä luotan itseeni. Mä tulen vielä näyttämään siltä, miltä haluan!

Minttu-valkosuklaaunelma

Ensimmäistä kertaa ajattelin tulla jakamaan teille reseptiä blogini puolella! Mä oon nyt ollut noin kuukauden päivät syömättä mitään epäterveellistä (lukuunottamatta paria hairahdusta:D). Olen alkanut käymään salilla ja tuloksiakin alkaa näkymään. Eilen kuitenkin mun teki aivan älyttömästi mieli juustokakkua ja päätin sitten tehdä aivan ihanan minttuvalkosuklaajuustokakun! Löysin hyvän ohjeen, mutta muokkasin sitä hieman. Koska kakku oli aivan järjettömän hyvää, haluan jakaa ohjeen teille!

TARVITSET: 

Pohja

paketillinen Fazerin Marianne keksejä

75 g voita

Täytemousse

4 dl vispikermaa

2 valkuaista

Minttusuklaakerros

2 liivatelehteä

200 g Maraboun minttukrokanttisuklaata

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl vettä 

Valkosuklaakerros

2 liivatelehteä

200 g valkosuklaata

100 g maustamatonta tuorejuustoa

Marianne rouhetta oman maun mukaan 

2 rkl vettä

Murskaa Marianne keksit tehosekoittimessa tai kauliten. Itselläni ei ole kumpaakaan, joten laitoin keksit kahden leivinpaperin väliin ja murskasin ne lasipullolla. Sulata voi kattilassa ja lisää sulanut voi keksimurskan sekaan. Levitä seos irtopohjavuokaan. 

Erota kanamnmunista valkuaiset ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa astiassa vispikerma vaahdoksi. Yhdistä seokset ja jaa täytemousse kahteen osaan. Laita toinen osa jääkaappiin odottamaan. 

Laita minttusuklaakerroksen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Paloittele suklaa lautaselle ja sulata mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Yhdistä tuorejuusto ja sulanut suklaa. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatteet. Sekoita liivateliemi suklaa-tuorejuustoseokseen. Yhdistä toinen moussepuolikas seokseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 30min. 

Tein tätä seosta niin innoissani, että unohdin ottaa vaiheista kuvia. Onneksi muistin valkosuklaa kerrosta tehdessäni ottaa kuvia. Vaiheet ovat täysin samoja. 

Laita valkosuklaakerroksen liivatteet likoamaan kylmään veteen. Paloittele valkosuklaa lautaselle ja sulata samalla tavalla mirkossa kuin minttusuklaakin. 

Yhdistä tuorejuusto ja sulanut valkosuklaa keskenään. 

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata liivatteet joukkoon. Lisää liivateliemi suklaa-tuorejuusto seokseen, jonka jälkeen lisää myös moussen puolikas ja mariannerouhe seokseen. Maistele välissä, onko rouhetta makuusi tatpeeksi. Itse en laittanut kovinkaan paljoa, koska ripottelin sitä vielä valmiin kakun päälle. 

Kaada seos maitosuklaakerroksen päälle.

Anna kakun jähmettyä jääkaapissa 2-3 tuntia ennen vuoasta irrottamista. Itse taisin pitää 2 tuntia ja se oli ihan riittävä aika. Kun kakku on valmis, ripottele päälle vielä mariannerouhetta.

Ja tältä näyttää lopputulos! Tämä oli elämäni toinen juustokakku ja onnistuin siinä ihan täydellisesti! Mä rakastan minttua ja valkosuklaata, joten tämä juustokakku ei voisi olla yhtään parempaa! Suosittelen kyllä kaikkia mintun ja valkosuklaan rakastajia kokeilemaan tätä!

Te jotka innostutte kokeilemaan tätä, niin kertokaa sitten ihmeessä mulle mielipiteenne tästä minttu-valkosuklaaunelmasta!

Just pictures of Tenerife

Puerto de la Cruz

Jokohan nyt olisi aika tulla kertomaan vähän meidän reissusta, josta tosiaan on jo melkein kuukausi... Heh:D Tän postauksen tekeminen venyi osakseen siksi, että Samilla meni ikuisuus siirtää kuvat puhelimestaan koneelle. En voi tietysti syyttää pelkästään Samia, olen itsekin ollut HYVIN laiska bloggailija viime aikoina. Jospa se into bloggaamista kohtaan tulisi takaisin tämän postauksen myötä!

Eli tosiaan oltiin Samin kanssa noin kuukausi sitten Teneriffalla Puerto de la Cruzissa. Matka tuli todellakin tarpeeseen ja olin odottanutkin jo jonkun tovin että päästäisiin yhdessä lähtemään jonnekin. Meistä kumpikaan ei ole matkustanut juurikaan, joten minä olin ihan paniikissa kaikista järjestelyistä ja etenkin siitä, kuinka selvitään lentokentällä. Ennemminkin kuinka pärjätään siellä toisessa päässä lentokentällä... Mutta kaikki meni hyvin kummassakin päässä, ihan turhaan jännitin! Mulla on myös aika paha lentopelko. Kun lentokone lähti liikkeelle, musta tuntui että mun sydän pysähtyy. Nousu oli ihan kamala, mua pelotti niiin paljon! Kun olimme olleet hetken ilmassa, unohdin jotenkin pelkoni kokonaan. Paluumatkakaan ei tuntunut enää niin pahalta.

Itse matka oli muuten tosi onnistunut, mutta harmiksemme aurinko ei paistanut laisinkaan. Tai no paistoi se pari kertaa hetken. Tai jos ollaan vielä tarkempia, niin kyllähän se paistoi koko ajan, mutta pilvet oli edessä. Tässä vaiheessa taitaa olla kuvien aika, ettei tää teksti mene aivan liian pitkäksi! Osa kuvista on otettu kameralla ja osa puhelimella. Jaksettiin hyvin vähän kantaa kameraa mukana.

Mulla on aika nolo tarina näiden syömisesta; Tilasin siis jättikatkarapuja ja luulin saavani pelkästään niitä pyrstöjä ja kun tää lautanen tuli mun nenän eteen mä nolostuin jo siinä vaiheessa, sillä mulla ei ollut mitään hajua miten noi syödään. No mä sit siinä aloin haarukan ja veitsen kanssa sotimaan noita vastaan ja eihän siitä mitään tullut.. Tarjoilija huomas mun kamppailun ja tuli sitten ihmeissään kysymään, että mitä mä oikein teen. Nolona vastasin, että kun en osaa syödä näitä :D Kiltti tarjoilija onneksi sitten näytti kuinka mun ne pitäisi syödä. Tiesin, että rapujen päät pitäisi imeskellä, mutta koska ne oli niin iljettävän näköisiä, en siihen pystynyt. Eipä kyllä nälkä noilla lähtenyt!

Oltiin perillä torstaina jo puoleltapäivin, joten meillä oli kokonainen päivä heti aikaa tutkia ja kierrellä. Siinähän se ensimmäinen päivä oikeastaan kokonaan menikin. Käytiin vaan viskaamassa kamat hotellihuoneeseen ja vaihdettiin vaatteet, jonka jälkeen suunnattiin heti kohti rantaa. Jo ensisilmäyksellä pidin näkemästäni. Tietysti senkin takia, että maisemat on täysin erilaisia kuin Suomessa. Oli ihana kävellä rantaa pitkin, jolla oli paljon kojuja, kauppoja ja ravintoloita. Emme siis ensimmäisenä iltana tehneet mitään sen kummempaa.

Perjantaina me käytiin eläinpuistossa nimeltään Loroparque. Siellä oli niiiin kivaa! Oli ihan huippua nähdä sellaisia eläimiä, mitä ei ole koskaan ennen nähnyt! Eniten odotin miekkavalaita ja ne todellakin oli odottamisen arvoisia. Ne on niin hienoja otuksia mielestäni. Myös pingviinit oli tosi siistiä nähdä, koska en niitäkään ole koskaan ennen nähnyt. Ne oli niin hassuja, kun ne vain seisoi paikoillaan kuin patsaat. Ylipäätään se paikka oli kaunis ja näkemisen arvoinen. Siellä vierähtikin melkein koko päivä.

Maanantai menikin Teneriffan eteläosassa merellä. Kävimme sellaisella pienellä risteilyllä. Vene lähti Playa de la Americasista. Oikeastaan suurin syy miksi tälle risteilylle menimme oli se, että saisimme aurinkoa, sillä eteläpuolella aurinko paistaa useammin. Mutta huono tuurihan meillä kävi. Kyllähän se aurinko välillä pilkahteli, mutta ei siinä rusketusta ehtinyt saada. Sitäpaitsi meidän annettiin ymmärtää, että veneellä olisi jonkinlainen aurinkokansi, jolla olisi aurinkotuoleja yms, mutta ei. Toisekseen merellä oli aika kylmä tuuli. Risteily oli nimeltään Royal Delfin. Meidän siis piti nähdä Delfiinejä ja Maitovalaita luonnossa. Kyllähän me niitä näimmekin. Maitovalaita näimme oikein kunnon joukon ja ne oli hyvin lähellä venettä. Veneessä oli lasipohja, josta valaat näki myös veden alla. Delfiinejä tosin ei montaa näykynyt ja nekin vähäiset vain vilaukselta. Risteily kesti noin neljä tuntia ja hintaan sisältyi ruoka ja juoma. Juomina oli sangriaa, olutta ja erilaisia limuja. Ajattelin, että ruokaakin saa syödä noutopöytä meiningillä, mutta ei. Saimme annokset jotain ihan hirveää ruokaa. Tai minun mielestä ainakin se oli ihan hirveää. Jos pitäisi antaa arvosana tälle risteilylle niin annan kyllä 4... Oli siistiä nähdä niitä valaita, mutta muuten risteily ei todellakaan ollut hintansa arvoinen. En siis suosittele kellekään! Minä olisin halunnut muutenkin käydä Siam Park vesipuistossa, mutta Sami sanoi ettei halua sinne pitkän bussimatkan vuoksi. Sinne olisi ajanut täysin saman matkan kuin tuolle surkealle risteilylle. Joten periaatteessa voisi sanoa, että hukkaan meni tuo matka eteläpuolelle, koska olisimme voineet käyttää ne matkat Siam Parkiin, jossa olisi varamasti ollut hauskempaa!!

Muina päivinä me emme tehneet mitään erikoista, joten ajattelin tehdä vielä postauksen, joka sisältää vain kuvia tältä matkalta! Eiköhän tässä postauksessa ollut ihan tarpeeksi tekstiä.. Heh!