Mä oon ajatellut aika paljon viime kuukauden aikana joulua. Sinänsä se ei kyllä varmasti ole kummallista, koska sehän on jo ihan ovella. Luulin odottavani sitä enemmän mitä odotan. Mä en tänä jouluna ole ostanut kellekään mitään lahjoja. Siihen ei oikeastaan ole mitään syytä, en vaan näe mitään järkeä ostaa kenellekään mitään, kun kukaan ei tarvitse mitään. Tai ainakaan kukaan ei ole toivonut tai sanonut tarvitsevansa mitään. Mielestäni muutenkaan joulussa ei todellakaan ole tärkeintä lahjat vaan se yhdessä vietettävä aika. Jouluhan on perhejuhla. Minä niin harvoin nykyään näen muutenkin perhettäni. Tänä jouluna meidän ei pitänyt mennä Samin kanssa Kuopioon työkiireiden takia, mutta päätimme kuitenkin lähteä sinne. Lähdemme siis tiistaina iltapäivällä ajelemaan, kun Sami on päässyt töistä. Sami on jo joulupäivänä töissä, eli lähdemme heti silloin aamulla takaisin tänne. Enitenhän tässä ärsyttääkin juuri se, että täytyy taas ajaa Kuopioon, kun viikko sitten sieltä vasta tulin pois. Tuo on niin ärsyttävä välimatka.
Mä olen alkanut hirveästi haikailla joulua lasten parissa. Muistelen sitä, kun oli itse lapsi, kuinka joulua odotettiin koko syksyn ajan kuin kuuta nousevaa. Haluaisin pitkästä aikaa kokea sitä samanlaista joulun iloa ja onnea kuin lapset. Jos siis olisin lasten parissa, kokisinko sitä? En tiedä, mutta olisi hauska ainakin kokeilla. Olisi kivaa nähdä Joulupukki monien vuosien jälkeen ja nähdä lasten reaktio siihen. Lapset on niin ihania ja hauskoja!
Kun me olimme pienempiä, olimme jokatoinen joulu meidän mummon ja papan luona serkkujemme kanssa. Nykyään mummo ja pappa viettävät talvet Floridassa, joten se perinne on jäänyt lapsuuteen. Joskus meilläkin on muita sukulaisia, kuten esimerkiksi mummini. Tämä joulu taitaa kuitenkin mennä ihan vaan meidän perheiden kesken. Emme ole sen tarkemmin suunnitelleet aaton kulkua, mutta olemme kummankin vanhempien luona. Kun seurustelee, on käytävä molempien vanhempien luona. Meillä se nyt onnistuu aika hyvin, kun Samin isäkin asuu Kuopiossa. Silloin emme tietysti pääse käymään Samin äidin Annen luona, mutta heilläkin taitaa olla omia suunnitelmia tälle joululle, joten se ei koidu ongelmaksi. Viime joulu tosin ei mennyt ihan niinkuin minä olin suunnitellut. Toivotaan siis, että tämä joulu menee juuri niinkuin jokainen on halunnut!
Mitä itse jouluun tulee, niin minua ärsyttää aivan suunnattomasti se kamala hömpötys ja ihmisten hulluus. Ihmiset juoksentelee kaupoissa kuin hullut ja ostaa kaikkea mitä silmään sattuu. En sitten tiedä tuleeko minusta samanlainen hömppä, kun saan omia lapsia. Koko jouluhömpötys alkaa melkein pari kuukautta ennen koko joulua, sitä minä en voi ymmärtää. Joka tuutista soi samat ärsyttävät joululaulut ja siis tarkoitan, että niitä soitetaan aivan liian aikaisin ja aivan liikaa. Kyllä jouluaattona tottakai täytyy joululaulut soidakin, eihän se tuntuisi joululta ilman joululauluja, mutta että koko joulukuun niitä pitää soittaa radiossa ja kaupoissa? Välillä musta tuntuu, että ihmiset unohtaa kokonaan mikä joulunsanoma tosissaan on... Mua ärsyttää, että joillekin ihmisille lahjat ja ostelu on paljon tärkeämpää (tai enhän minä tiedä onko, mutta siltä minusta välillä tuntuu ja näyttää) kuin toisten kanssa oleminen ja kiitollisuus.
Mutta nyt riittää valittaminen. On joulussa mun mielestä paljon hyvääkin. Juuri se, että saa viettää tätä kaunista aikaa läheisimpien ihmisten kanssa ja tottakai ruoka! Mä niiin rakastan jouluruokaa! Ei oikeastaan ole sellaista jouluruokaa, mitä en söisi. Ja hyvä puoli jouluruoassa on se, että sitä ei yleensä syödä kun kerran vuodessa. Tai no kuuluuhan jouluateriaan sellaisiakin ruokia, jotka on ihan perusruokia, mutta se ei silti ole sama asia, heh! Joulun jälkeen sitä sitten tajuaa, että ihan kohta vaihtuu taas kerran vuosi. Jälleen alkaa uusi vuosi, jonka aikana tulee tapahtumaan vaikka mitä kivaa! Sitä minä odotan kyllä innokkaasti. Varsinkin kun tiedän, että mun ja Samin Etelän matka lähestyy! Mutta tässäpä nyt oli minun mietteitäni joulusta. Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteitä ja kokemuksia tästä ilon juhlasta!
