Regretting

Mua pyydettiin tekemään postaus, jossa kerron asioita, joita kadun menneisyydestäni. Mietin tarkkaan ja jonkin tovin, että mitä mä tänne julkaisen, koska tosiaan mulla ei ole moniakaan katumuksen aiheita. Yksi kuitenkin on suuri ja varmasti paljon mielipiteitä herättävä. Päätin kuitenkin olla puhumatta siitä vielä täällä blogin puolella, juurikin sen takia, että se on niin iso asia.  Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, millainen olen ollut äitiäni kohtaan.
Olin oikeasti ihan kamala kapinallinen teini! Mä kadun tosi paljon sitä, minkälainen olen ollut äitiäni kohtaan. Välimme olivat muutama vuosi sitten erittäin huonot, eivätkä ne vieläkään ole niin hyvät, kuin voisivat olla. Sain äitini valvomaan useat yöt, kun en vastannut puhelimeen enkä mennyt kotiin, koska halusin vaan olla ystävieni kanssa ja useimmiten asiaan liittyi alkoholi. Tiedän että monet nuoret ovat olleet samanlaisia vanhempiaan kohtaan ja jopa pahempia. Olen huutanut äidilleni ja haistatellut kaikenlaisia inhottavia asioita ja varmasti jopa haukkunutkin. Kun tulee ikää ja huomaa jonkun muun käyttäytyvän samalla tavalla, kuin itse on joskus käyttäytynyt, se saa raivon ja katumuksen valtaan varsinkin kun tietää, että on itse käyttäynyt samalla tavalla. Mua harmittaa, että emme keskustele äitini kanssa juuri mistään asioista, soittelemme aika harvoin. Yleensä tekstailemme, jos on jotain asiaa. Mä oon varma, että meidän nykyisiin väleihin on vaikuttanut suurimmaksi osakseen se, miten olen itse käyttäytynyt häntä kohtaan. Kadun siis äärettömästi sitä, miten olen käyttäytynyt mun ihanaa äitiä kohtaan, koska se on vaikuttanut meidän nykyiseenkin suhteeseen.

Seuraava aihe ei kyllä ole mitään, verrattuna äskeiseen. Mä kadun sitä, että menin ottamaan seiska luokalla huulikoru Madonnan. En enää pidä siitä laisinkaan ja vaikka otankin korun pois, niin huuleeni jää inhottava reikä, enkä usko sen umpeutuvan ollenkaan kasvojeni puolelta. Olen pitänyt siinä pientä timanttia ja tämä itse reikä on melkein samankokoinen. Eräs ilta irroitin korun ja ajattelin pestä sen tapin. Sithän se tippui lavuaariin ja viemäri huuhtaisi sen mukanaan. Nyt mulla ei siinä sitten ole mitään muuta kuin REIKÄ. Toinen lävistyksiin liittyvä katumuksen aihe on venytetyt korvareiät (olen aina väittänyt, että en muka kadu korvieni venyttämistä, mutta jos nyt oltaisiin rehellisiä...). Mä siis venytin yläasteen aikana korvareikäni 8 millisiksi ja eihän ne tietenkään ole siitä palautuneet ihan normaaliksi. En voi pitää mitään normaaleja nappi- tai timanttikorviksia, koska ne tulee rei'stä läpi. Roikkuvia korviksiä pystyn pitämään, mutta sitten venytetyt reiät näyttää tosi inhottavilta.

Mä en oikeesti keksi enää mitään mitä mä kadun! Sitä, etten mennyt nuorempana jo kesätöihin, että olisin saanut silloin jo jalan oven väliin? Sitä, että en käynyt yläastetta kunnialla läpi? Sitä, että en ole syönyt terveellisesti? Sitä, että en mennyt ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisin nousta ajoissa kouluun?  Kyllähän näitä löytyy oikeasti vaikka mitä, mutta ne on päivittäisiä pieniä katumuksen aiheita, joita varmasti jokaisen päähän tulee päivittäin. Mä sanoin ettei mulla ole montaa kerrottavan arvoista katumuksen aihetta, mutta toivottavasti tämä riittää teille tällä kertaa!